Seniorien lätkätreeneissä sivuttiin eräänä iltana aihetta kiekkoilijoiden lihaskuntoharjoittelusta. Keskusteltiin, että pitääkö olla vahva ja kuinka paljon pitää kyykätä ja penkata. Martti Jarkko oli joskus kehunut, että 60 kiloakin on penkiltä noussut ja silti kiekko pysyi lavassa. En tiedä noista, mutta toin mielipiteenäni ilmi, että keskivartalon, coren, pitää olla kunnossa ja sitä pitää osata hallita, riippumatta siitä, paljonko rautaa pystyy liikuttamaan. Voimalla ei tee yhtään mitään, jos sitä ei osaa hallita.
Entinen NHL-kiekkoilija, Jere Lehtinen, kertoi aikanaan Palmin blogissa seuraavaa:
Siinäkin iässä… On koko ikänsä treenannut ja pelannut… Ja joutuu opettelemaan uuden tavan hallita keskikroppaa… Mitenköhän tämän nyt sanoisi lyhyesti? Vaikka minulla on aina ollut vahva kroppa ja luullut että keskikroppakin on vahva, niin huomasin että eihän se olekaan niin hyvässä kunnossa kuin sen pitäisi olla. Lähdin tavallaan lasten askelista kehittämään tuota selkä-vatsa-osastoa… Eli “corea”, niin kuin kai suomessakin sanotaan? Ei ollut helppoa tässä iässä alkaa oppimaan uudestaan… Siinä meni monta kuukautta - puoli vuotta - ja sitä kautta alkoi syntyä tulosta, ja pystyin harjoittelemaan normaalisti.
Jere on kuitenkin ollut aina aika jässikkä. Kaikki kaverin nähneet ja tuntevat tietävät, että puntteja on kolisteltu. Jokaisen kiekkoilijan (ja itse tavallisen tallaajankin) tulisi kiinnittää huomiota keskivartalon kuntoon. Vaikka kyykystä nouseekin ja hauis paisuu, keskivartalo on yleensä heikossa kunnossa, eikä sitä osata hallita.
Keskivartalon hallinta vaikuttaa olennaisesti myös liikkuvuuteen, käännöksiin, harhautuksiin ja tietysti myös tuuletuksiin, jotka lisääntyvät, kun keskivartalo saadaan kuntoon. Kaikki liike, luistelu, laukaukset, taklaukset, harhautukset ja huitomiset sekä painit lähtevät keskivartalosta.
Ehkä tänä kesänä olisi kannattanut monessa lätkäjoukkueessakin ottaa keskivartalo ja liikkuvuus, eli venyttely kesätreenien pääosaan. Väitän, että keskittymällä keskivartaloon ja venyttelemällä, esimerkiksi pasiivisella venyttelyllä, moni kiekkoilija tekisi jo tällä kaudella uskomattomia asioita jäällä. Puujalkapakkien aika on ollut ohi jo jonkin aikaa.
Eikä sinun tarvitse olla kiekkoilija tai edes urheilija, saadaksesi liikkuvuudesta etua arkiaskareihin. Tosin monen tavallisen tallaajan pitäisi ratkaista tämäkin ongelma ensin:
Tekniikka&Talous -lehdessä oli taannoin artikkeli työntekijöiden kuntoilun tukemisesta. Vuoden 2009 alusta asti verottajallakin on ollut selkeä kanta, kuinka paljon työntekijän kuntoilua voi verottomasti tukea vuoden aikana. Tuki voi nytkin olla mitä tahansa, mutta 400 euron ylittävältä osuudelta työntekijä maksaa normaalia tuloveroa.
Artikkelissa kysytään aiheellisesti,
liikkuisitko enemmän, jos työnantajasi antaisi sinulle ilmaisen kuntosalikortin tai tukun jumppalippuja?
No liikkuisitko?
Artikkelin mukaan yritykset tukevat vuosittain henkilöstön liikuntaa 300 miljoonalla eurolla, mikä tarkoittaa keskimäärin 143 euroa henkeä kohden vuodessa. Toisaalta, jos liikuntaan käytettävää rahamäärää verrataan sairauspoissaolon hintaan, summa ei enää olekaan kovin merkittävä. Jokainen työntekijän sairauspoissaolo maksaa työnantajalle jo pelkästään välittöminä kustannuksina 200–300 euroa päivässä.
Ihmettelen varmasti hamaan tulevaisuuteen asti, miksi verottaja rajaa tuon vuosittaisen tuen 400 euroon, joka on summana mitätön, verrattuna sairauspoissaolon kustannuksiin. Vaikka summa tuplattiin vuoden alussa, kulttuurin tukemana, summa on yhä mitättömän pieni.
Kaikenlaisten kuntoiluun oikeuttavien yrityslippujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Erilaisten lippujen ja välineiden lanseerauksessa ei pysy edes mukana. En tiedä tarkalleen muista keskuksista, mutta ainakin M&M:llä setelien osuus kaikista maksusuorituksista on kasvanut jopa satoja prosentteja parin viimeisen vuoden aikana.
Olisi mielenkiintoista oikeasti tietää, onko setelien ja kuponkien lisääntymisellä vaikutusta työväestön yleiseen terveyteen, vai käyttääkö setelejä vain ja ainoastaan ne aktiiviset kuntoilijat, passiivisten vaihtaessa setelit työpaikan kahviossa munkkeihin.
Artikkelissa heitetään pallo työväestön aktivoimisessa ihan aiheellisesti liikuntapalvelujen tuottajille. Ehkä meidän tarjontamme ei ole aikaisemmin huomioinut lainkaan aloittelevia kuntoilijoita. Tuossa on meidän alamme kasvun suurin haaste. Ei tarvitse kuin katsoa meidän keskuksemme ryhmäliikuntakalentereita muutaman vuoden takaa, niin ymmärtää hyvin, että aloittaminen on ollut hankalaa.
Onneksi me alan yrittäjät olemme hiljalleen ymmärtämässä, että meidän tulee tarjota palveluja myös aloittelijoille, mikäli haluamme kasvattaa kohderyhmäämme.
Jos olet nyt aloittanut kuntoilun, en halua lannistaa sinua, kun lopetan blogin samaan sanontaan kuin artikkelin kirjoittaja. Haluan vain kertoa, että pitkäjänteisyys palkitaan. Se palkitaan varsinkin lisääntyvinä elinvuosina, joiden määrä voi mahdollisesti tässä kohtaa tuntua epäoleelliselta, mutta juuri nyt siihen voit mahdollisesti vaikuttaa kaikkein eniten.
Sanotaan, että kun jaksaa liikkua 18 kuukautta, se muodostuu tavaksi.
